Antaa olla, vai antaako sittenkään?

Ääh plääh. Tuli oltua viihteellä ja olokin on semmonen, että muistaa olleensa... No ei se niin justiinsa, mutta tulipahan eilen taas ihmetyksen aihetta... Yleensä viihteellä ollessani mietin missä tää yks herra on, mihin se menee ja yritän ettiä sitä ihmisjoukosta. Nyt eilen kuitenkin mulla ei käynyt koko mies mielessäkään, missään vaiheessa. Kunnes just kun olen lähtemässä muille teille, niin herra soittaa ja pyytää luokseen. Sit olikin mulla todella sekavat fiilikset. Toisaalta, joo, tottakai haluan tulla, mutta sitten toisaalta, ei, en mä kyllä nyt tuu, meen muualle... Siinä sit hetken mietin ja päätin, että sinne meen mutta pakko sanoo jotain, että tää ei voi näin jatkua... Se itse kerran ilmotti, että hei parempi jättää tää homma tähän, ettei meistä oo sen suurempaa, ja et moikataan ku nähään. No mähän olin et ok, jos näin niin selvä, ja näytin ettei tuntunut miltään... Mutta todellisuudessa se sattu, todella paljon. Mistä se yhtäkkiä vetäs, ettei tästä mitää tuu eikä tässä oo mitään järkee... Nojoo, sen kerran jälkeen pidettiin hiljaiseloa ainakin muutama viikko, kunnes sitten taas löysin itseni sen luota. Mietin aamulla kyllä, oliko se niin järkevää, mutta ajattelin, että jos kaikki sujuu eikä kukaan satuta ketään, niin homma ok... No muutamia kertoja oon siellä nyt yötä taas ollut ja eilen päätin avautua tästä tilanteesta. Sanoin, ettei tää ihan oikeesti käy näin, että olin just lähössä muualla, kun sä soitat ja haluat mut sinne. Mutta se, mikä oli parasta tässä keskustelussa, oli se, kun tyyppi päätti sanoo, että "kyllä mä susta tykkään". Se lämmitti, mutta ei se silti vastausta antanut tähän tilanteeseen. Ton lauseen jälkeen kuitenkin päätin, että kun en mäkään tiedä, mikä tässä on paras ratkasu, niin anti olla taas tältä kertaa.

Mä valvoin vielä sen jälkeen,kun tää oli nukahtanu. Sit mä katoin sitä ja mietin ja kysyin iteltäni, tänkö mä haluan, ja pääkysymys, tätäkö mä haluan... Enhän mä osannut vastata, edes itselleni. Se tarkottaa, että tunteet on sekasin, mutta kun mä en tosiaan enää tiedä, mitä tässä on järkevää tehdä. Toisaalta, mulle on ihan ok, et kun nähdään niin olla läheisis tunnelmis... Mutta kuten yleensä, näissä käy lopuks aina huonosti. Toinen tekee jonkun toisen kanssa jotain, toinen näkee ja murtuu, vaikkei mitään velvotteita kummallakaan toisia kohtaan olekaan. Mutta ehkä nää on yhdenlaisia riskinottoja... Jos ite hyväksyy, että tämmönen "peli" on ok, missä nähään välillä ja mennään muuallakin, niin miksei sitten jatkais sitä... Mutta mä vaan pelkään, että mä haluaisin tai tulisin haluamaan enemmän, ihan todellisen suhteen. Mutta sen mä vaan taidan tietää, että tässä tapauksessa tykkääminen ei riitä suhteeseen. Sen se on tehny selväks. On kertonu, ettei pysty/osaa/mitävaan, seurustelemaan. Ja kyl mä ymmärrän sen, mutta se tekee tästä tilanteesta vaan entistä vaikeemman. Miks tässä pitää sit roikkua, jos tietää ettei tästä tuu mitään sen enempää... Toisaalta, jos tykkää mennä ja tulla näin, niin kyllähän tätä voi jatkaa, niin kauan kunnes toiselle tulee jotain pysyvämmän näköstä eteen.

Tulipahan selitystä... Nojoo, mutta siinä ehkä kaikki oleellinen koskien tän hetken tilannetta tuon ihmisen kanssa... Emmä tiiä, mä oon luottanu vaan, että kaikki menee omalla painollaan ja että aika kyllä näyttää, mikä on tarkoitus...

Mutta emmä ton takia aio kulkee laput silmillä ja sekin tuli huomattua eilen... Kyllä mä aion olla avoin uusille mahdollisuuksille ja kahtelen mielelläni muitakin... Mä en oo sidottu mihinkään, kuten ei tämä toinenkaan osapuoli. Siltä osin tää on mun mielestä ihan ok.

Stella - En tunne sinua enää
Vaikka sanot mulle, että mut tahdot
Sanot mulle, että sä uskot
Sanot mulle, että tää kaikki vielä muuttuu
Ei se muutu

Muuten musta tuntuu, että elämä hymyilee, kun jaksaa vaan itsekin hymyillä :) Ei mitään suurempia ongelmia näy, ihanat kaverit ympärillä ja uusia haasteita tulee eteen joka päivä. Pitääpähän ihmisen hereillä :)

Tyhjä on pää, mutta johtuu varmaan eilisestä. Niin viihteellä olosta, kun muustakin. Mutta ei se mitään, saa pää välillä tyhjä ollakin. Ehkei tällä kertaa muuta, tuo yks asia on se ajankohtaisin, ja kaikista päällimäisenä oleva asia mielessä... Mutta katotaan, en huolestu :)