Mitä me ollaan, mitä me halutaan

Anna Eriksson - Kaikista kasvoista
Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua sinua hain
Tyhjistä vuosista, tuulista, paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista, etsin sinua sinua vain

Taas eilen, näin tän miehen. Ihan ohimennen, baarissa. Ei siinä mitään, ihan muutamat sanat vaihdettiin ja näin. Mutta sitten tänään kuulin, että jonkun tyttösen kanssa se oli hengaillu toisessa baarissa. Joo, mä tiedän, se voi olla kuka vaan missä vaan. Voi olla kaveri, mutta voi olla jotain enemmän. Eihän meillä sen enempää oo, on vaan minä ja se, ei meitä. Mut silti se tuntuu jotenkin pahalta, tai sellaselta, et miks. Mutta toisaalta, oonhan mäki toisia katellu ja toisten kanssa tavallaan ollu. Tässä pitäis muistaa just se, että niin, niinhän mäki. Monesti juttelen baarissa poikien kanssa, varsinkin kaveripoikien ja sehän voi näyttää todella epäilyttävältä, vaikka ne on aitoja kavereita, ollu ties kuinka kauan. Ja musta tuntuu, että tää tyyppi on mustasukkasta sorttia, on sen antanu ainakin ymmärtää. Mutta fakta on se, ettei kumpikaan uskalla/halua tehdä isompaa askelta. Ja se, että jokainen varmasti tajuaa, että seuraava askel tästä ois jotain vakavempaa, seurustelu. Toisaalta, koko ajan oon sanonu, että ihan hyvä näinkin, mutta tässä sen näkee, ettei oo. Kun mä mietin tätä tyyppiä vähän väliä ja sit kun kuulee näitä et se oli siellä ja sitäjatätä, niin alkaa vaa v'tuttaa.

Tää pätkä Anna Erikssonin biisistä kertoo ehkä vähän tähän tilanteeseen liittyen. Varsinkin tuo, että vie täältä pois, pyysit silmin vakavin. Eka se haluaa jättää meidän jutun tähän, ja seuraavaks taas ollaan, kun mitään ei ois tapahtunukaan.

Anna Eriksson - Lintu
"Vie täältä pois", pyysit silmin vakavin
Nyt tahdotkin jo takaisin
Teet mitä vaan, tyydyn kuvittelemaan
Jos hajotat, niin kokoat
Pala palalta, sana sanalta
Riisut multa toivoni haalistuneen
Siivet auenneet, langat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen

Perhanan noidankehä. Tästä ei pääse pois, ellei uskalla astua reilusti sivuun tai keskelle kehää... Katotaan.