Mä luulin, että A ois osannu hoitaa homman vähän paremmin loppuun.

Anna Eriksson - Kuka saa sut nyt
Älä kerro, en halua tietää
Kuka saa, kuka saa sut nyt
Älä katso, kun mulle se selviää
Kenen vuoksi en riittänyt
Kuka saa, saa sut nyt?

Niin menin laittamaan sitten tälle Herra Aalle viestiä tuossa lauantai aamuna, jossa lähinnä ideana oli antaa sille ajateltavaa. Lähinnä sillä tavalla, ettei siitä huokuis mikään viha tai katkeruus, korkeintaan pettymys vois näkyä. Laitoin esim " luulin että oisit osannut lopettaa tän vähä paremmin" yms. sit sieltä tulee takasin pitkä viesti, jossa sepostuksena mm. että monta kertaa yrittäny soittaa mutta on odottanut että myrsky laantuu (mikä myrsky) ja plaaplaa pskaa. Tahtois, että oltais väleissä, että kun nähdään niin jutellaan ja PIDETÄÄN KIVAA. Mitähän tuokin, pidetään kivaa oikein meinais. Pyh, en tiiä. Mutta sillä ei kyllä mitään sellasta "kivaa" ole, mitä kaipaisin, tiedätte varmaan mistä puhun ;)

Mutta juu. Vastasin, että ei näitä asioita hoideta näin viestein ja että miks mun pitäis uskoo mitään mitä viestis luki, jos seki on täyttä kuraa, niinku kaikki aikasemmatkin. Ja senpä jälkeen herra ei vastannut sitten mitään. Ehkä se aatteli, että ok, ei sit mitään tai esim että jos se on tulos tänne meillepäin ens vkloppuna niin sais selvitettyä niit sillo. Mut pyh. En tiedä. En mä halua olla edes sen ystävä / kaveri, mikäli se silloinkin on yhtä kusipää.

Diih. Päällimmäinen tunne tuon viesteilyn jälkeen oli kuitenkin ehkä sellanen, voittajafiilis. Sillai, että viestistä huoku kuitenkin anteekspyyntö (jota uskon tai en, sillä nyt ei ole väliä) ja myöntäminen siitä, että on toiminut todella raukkamaisesti. Hienosti se itekin sen myönsi, että sen toiminta on ollut todella raukkamaista yms. Mutta oli kuitenkin helpottava tunne viestien jälkeen, sillä tuli sellanen olo et huh, onneks se reagoi näin kuin että "ei tässä mitää, mitä itket siel" - tyylil. Eli ihan hyvät fiilikset on ton suhteen tässä, katotaan nyt millon seuraavan kerran siitä kuulee ja millä tavalla.

Täytyy huomenna jatkaa juttua siitä, mitä ja kenen kanssa viime yön vietin :) Nojuu, tottakai, Herra Een. Mutta siitä lisää huomenna, nyt täytyy mennä unille... :) Elämä voittaa!

Nämä kaksi, joista jäljellä kohta enää yksi

Avril Lavigne - Take me away

All the pain I thought I knew
All my thoughts lead back to you

Mitä vaan teenkin, kenen kanssa ja missä tahansa meenkin, ajattelen vaan Aata. En välttämättä ikävöiden, vaan niin, että ois halunnu tän homman loppuvan vähän toisella tavalla, KUN tän kerran oli tarkotuskin loppua lyhyeen ja nopeasti. Nyt on nimittäin viikko kulunut viime näkemästä, eikä herrasta ole mitään kuulunut. Koko ajan miettii, että miks. Onko se sitä, että se häpee vai onko se täysin kylmä, ettei sitä jaksa ees kiinnostaa. Mutta toisaalta, en mitenkää usko että se olis toi jälkimmäinen. Sillä kuitenkin edelleen painotan itelleni sitä, että se oli tässä se, joka oli itse kiinnostunut, en mä. Het ku näytin pieniä kiinnostuksen merkkejä niin stadaa! Jäbälle ei riitä, vaan pakko saaha vielä lisää ja enemmän, muilta. Jep. Mutta. Emmä tiä. Jotenkin on vaan niin kauheen sekava olotila, kun ei tosiaan tiedä, mitä se tällä hetkellä ajattelee. Toisaalta joo, ole hyvä tyttö ja ota puhelin kouraan. Mutta toisaalta. En. Jotenkin pitäisin sitä itelleni niin luovuttamisena...

Avril Lavigne - Runaway

Stay there come closer it's at your own risk
Yeah you know how it is life can be a bitch

Entä sitten, jos laittasinkin viestin tyyliin " Pidin sua aluks hienona ihmisenä, mutta loppujen lopuks sä olitkin täys kusipää"... Niin pahintahan siinä ois, jos se reagois siihen, että voivoi pieni. Luulitko tosissas että mä sussa mitää näin. Jea. Siinä vaiheessa tulis tosiaan niin busted olo. Muttamutta. Ehkä mä oon vielä toistaseks hiljaa. Voihan se olla, että jossai vaiheessa lähtee viesti, mutta ei vielä. Katotaan, tajuaako se ite mitään. Ja jos tajuaa, niin millä tavalla. Mutta sen näkee sitten.

Jore Marjaranta - Muisto

kuuluimme toisillemme pienen hetken
liian pienen, suuren hetken
miten saisin sadun jatkumaan
sinut palaamaan

muiston aallot vie mua syvempään
tunteet nousee pintaan, hämmentää
mä koitan ymmärtää
ymmärtää

Mutta ainakin yhen asian mä tajusin tästä jutusta. Sen, että ennemmin semmonen jätkä, joka ei tunteistaan pukahda sitten millään, kun semmonen, joka avautuu tunteistaan, mutta puoletkaan ei oo totta. Eli mieluiten on sitten hiljaa ja näyttää tunteet muulla tavoin, kuin se että puhuu täyttä paskaa tunteista.

Ja varmaan tajusittekin, että herra A on tämä täyttä paskaa puhuva, mutta herra E onkin sitten tämä toinen. Ja siitä onkin hyvä jatkaa seuraavaa juttua...

No sehän siis pyyti tos reilu viikko sitten mua sen kanssa kahtomaan leffaa. No ei saatu aikaseks sitten sovittua leffapäivää tossa alkuviikosta, niin joskus tossa keskiviikon tietämillä se sitten kyseli mitä puuhaan seuraavina päivinä. Siinäkin oli kaikkee puuhaa hirveesti, niin ei onnistunu sitten leffailta mihinkää siihenkään. No ei siinä mitteen, ajatus oli kuitenki aika kiva :) No eilen tossa lauantaina oltiin sitten viihteellä kaveri porukalla, ja tää herra ei kyllä käyny koko iltana mielessäkään, ihan vaan siks, kun kaveriporukalla mentiin ja oli mukavaa nii ei ehtiny sen kummemmin ajatella sitä kun ketään muutakaan. No mutta sitten siinä olin pitsaa syömässä yöllä nii Ee soittaa että missä meen. No se tulee siihen pitsalle sitten ja päätetään lähtee meille. No aika perussetillähän se meni :D Molemmat halus vähä "lämpöö", joten sitä riitti. No siinä oltiin sitten tämä aamupäivä ja päivä meillä kahdestaan ja hengattiin vaan. Ihan mukavaa oli ja vaikee sanoo, oliko siinä sitten taas mitään enempää. Tavallaan aina välilä tuntu siltä, että taas ollaan menty jotenki askel eteenpäin. Mutta toisaalta, en tiiä... Mutta turhaanpa sitä nyt miettii, kun molemmat kuitenkin tietää missä mennään ja miten mennää, tavallaan :D Mutta tärkeintä ehkä nyt kuitenkin oli, että molemmilla oli mukavaa ja halus olla just siinä, missä oltiin. Kyllä mä tästä ihmisestä tykkään, sitä en oo kieltänyt ikinä enkä kiellä :)

Mutta juuh. Oli tuossa eilisessä paljon kaikkea muutakin sekavaa, mutta turha niistä sen isommin jauhaa, kun ei ne mulle niinkään merkinnyt mitään. Esimerkkinä monen vuoden takainen entinen poikaystävä, joka sanoo että " ... sä oot niin nätti. mä tykkään susta vieläkin" yms. Kännistä lätinää, mutta se jauhaa tota aina kun nähdään. Hei, ei kiitti. Puhukaa ihmiset tunteista selvinpäin ja tunteella, niin voidaan jopa uskoo niitä.

Tätä ootellessa:

Jore Marjaranta - Mies

En ole mistään ollut
Varma niin kuin nyt
Sinussa kaikki on
Sua olen etsinyt
Olen sinun vierelläsi
Onnellinen

En muista, oon sanonu tätä mun ns. mottoo. " Miehet on kuin lapsia. Ne on kivoja, kun ne ei oo omia." Puoli läpällä, mutta miettikää. Siinä piilee totuus :)

Selvispähän sekin, Herra A ja herran tekemiset

Niinpä niin. Ois vaan pitänyt uskoa omiin epäilyksiin. Mut ei, halus uskoo vaan parempaan. No siis, mitä on tapahtunu... Tämä herra A. Tuli nyt viikonlopuks tänne (jo tuossa keskiviikkona) ja nähtiin ja oltiin yötä ja kivaa oli. Näki selvästi että oli kaivannut mua yms. Seuraavat päivät menikin sitten erilailla. Herra ei soita (ikinä) kun on luvannut yms. Kuitenkin seuraavina parina yönä nukutaan samassa paikassa ja kivaa on. Mutta silti tajuan, ettei tässä nyt kaikki taas mee niinkuin haluisin. Vaikka kuinka se on nää muutamat viikot sanonu kuinka se musta tykkää ja kuinka paljon enemmän se multa haluaa, niin tulos on ihan muuta.

Antti Tuisku - Kahdestaan feat Jenni Vartiainen
Vaik samat ajatukset ja suuret lupaukset
me silti lähdettiin eri suuntiin.

toi myös kertoo sen, miten tässä meni. Toisaalta, ei se oltu "me", jotka vaan lähti eri suuntiin, vaan se oli tää herra A. Se päätti näin. Toisaalta, mä en anna sen olettaa, että se voitti tän erän tai oikeestaan koko pelin. Joo, käytän taas näitä sanoja, sillä nää kuitenkin kuvaa niin hyvin tätä tilannetta. Eihän tää todellisuudessa mitään peliä ole, mutta tiedätte kyllä, mitä tarkoitan :)

Kuitenkin. Tänään siis olin ihan vaan katsomassa meininkiä keskustassa ja jälleen oli käynyt niin, että herra oli luvannut soittaa mutta ei soittanut. No ei siinä, päätin etten soita sitten minäkään, perkele.

Loppuillasta sitten törmätään näihin ja tsadaa, yks tyttö vieres. Ei siinäkään. Pahaa tekstiä heitän niin Aalle kuin tälle tytöllekin, mutta A väittää että älä nyt, kaverihan se on. Joo-o, tajuan edelleen ja taas, mikä homman nimi todellisuudessa on. Siinä sitten poika katoaa ja kaveri jää siihen. Kertoo mulle, ettei tää tyttö ollut ainut tänä iltana yms. Eikä varmasti aikasemminkaan. No joo, mähän tiesin sen. Mutta todella hienoa, että sen kaveri kerto, oikeasti. Arvostan. Noh, se sano myös sen, että A on sille todella hyvä kaveri mutta ainut asia mikä siinä vituttaa on toi, miten se tekee mulle. Uskon. Enkä syytä ketään, että miks kukaan ei estä yms. Jokainen tekee päätöksensä itse. Mutta joo, mikään tästä ei ollu yllätys, mutta hienoa oli kuitenkin kuulla totuus.

Nyt just mä itken. En itke tälle tyypille, en todellakaan. Vaan itken sille, että miks en vaan uskonu omia epäilyjä ja laittanu pistettä tälle hommalle heti ku tajusin. Mut ei. Ihminen tahtoo vaan uskoo siihen mitä ite haluaa olevan totta. Näinhän se on.

Cascada - Another you
You're not the only one so hear me when I say
The thoughts of you they just fade away

Mutta mites tästä eteenpäin... Sanoin tälle Aan kaverille, ettei puhu tästä keskustelusta sen kummemin tälle, jottei se tavallaan tiedä, että mä tiedän kaiken. Ja miks näin. Siks, että mikäli se tietäis, että tiedän kaiken tän, se ei ihmettelis yhtään, miks en oo siihen yhteydessä. Mutta jos se ei tiedä, että minä tiedän, niin se ihmettelee, miks en normaaliin tapaan ota siihen yhteyttä.

Poistin sen numeron äsken. Ei iso askel, mutta ainakin hyppäys seuraavaan. Ja mitäs mä nyt ajattelen... Sitä, että mä en TODELLAKAAN ole vieläkään tässä se, joka menettää. Ihan totta. Tää ei ole itserakkautta, vaan ihan todellisuudentajua siitä, että mä oon paljon enemmän, kun ne muijat yhteensä (ainakin ne, kenen kanssa sen näin). Sillä, mulla on ihmisenä semmonen vahvuus ja luonteenpiirre, joka saa ihmiset hymyilemään ihan vilpittömästi... Haluan olla ihmisenä hieno ihminen kaikille ihmille joita arvostan, ja uskon myös, että se huokuu musta. Ja tää jätkä kyllä tietää tän luonteenpiirteen, sillä just tätä se on mussa kehunu. Että kerrankin on nainen, joka saa nauramaan pojatkin tuosta vaan... Mutta joo, eihän se auta, mutta pitäis olla ainakin yks asia enemmän, joka kallistaa kuppia toiseen suuntaan.

Mutta niin, tätä tää on. Lupaan kertoo heti, jos tai siis KUN, herra A ilmottelee itestään. Mä en todellakaan sille ilmottele, enkä ainakaan nyt, kun ei numeroakaan ole. Ja findiinhan en rahojani tämän herran takia pistä. Euro on jo liikaa tähän mieheen. Prkl. Muistakaa, tämmöset tyypit ei oo todellakaan edes euron arvosia, puhumattakaan tunteista. Ei hukata näille aikaa, edes ajatuksista. Asiat tulee sit eteen kun on tarvis. Nyt, elämä jatkuu ja mä hymyilen, kilpaa :)

Kiitos ystävät rakkaat.

Btw. Herra E pyyti mua pari päivää sitten leffaan. Okei, ihan pienessä sievässä, mutta silti. Pyyti. Katotaan. Menen kyllä, jos vaan päivä sopii :)

Stella - Piste
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.