Selvispähän sekin, Herra A ja herran tekemiset

Niinpä niin. Ois vaan pitänyt uskoa omiin epäilyksiin. Mut ei, halus uskoo vaan parempaan. No siis, mitä on tapahtunu... Tämä herra A. Tuli nyt viikonlopuks tänne (jo tuossa keskiviikkona) ja nähtiin ja oltiin yötä ja kivaa oli. Näki selvästi että oli kaivannut mua yms. Seuraavat päivät menikin sitten erilailla. Herra ei soita (ikinä) kun on luvannut yms. Kuitenkin seuraavina parina yönä nukutaan samassa paikassa ja kivaa on. Mutta silti tajuan, ettei tässä nyt kaikki taas mee niinkuin haluisin. Vaikka kuinka se on nää muutamat viikot sanonu kuinka se musta tykkää ja kuinka paljon enemmän se multa haluaa, niin tulos on ihan muuta.

Antti Tuisku - Kahdestaan feat Jenni Vartiainen
Vaik samat ajatukset ja suuret lupaukset
me silti lähdettiin eri suuntiin.

toi myös kertoo sen, miten tässä meni. Toisaalta, ei se oltu "me", jotka vaan lähti eri suuntiin, vaan se oli tää herra A. Se päätti näin. Toisaalta, mä en anna sen olettaa, että se voitti tän erän tai oikeestaan koko pelin. Joo, käytän taas näitä sanoja, sillä nää kuitenkin kuvaa niin hyvin tätä tilannetta. Eihän tää todellisuudessa mitään peliä ole, mutta tiedätte kyllä, mitä tarkoitan :)

Kuitenkin. Tänään siis olin ihan vaan katsomassa meininkiä keskustassa ja jälleen oli käynyt niin, että herra oli luvannut soittaa mutta ei soittanut. No ei siinä, päätin etten soita sitten minäkään, perkele.

Loppuillasta sitten törmätään näihin ja tsadaa, yks tyttö vieres. Ei siinäkään. Pahaa tekstiä heitän niin Aalle kuin tälle tytöllekin, mutta A väittää että älä nyt, kaverihan se on. Joo-o, tajuan edelleen ja taas, mikä homman nimi todellisuudessa on. Siinä sitten poika katoaa ja kaveri jää siihen. Kertoo mulle, ettei tää tyttö ollut ainut tänä iltana yms. Eikä varmasti aikasemminkaan. No joo, mähän tiesin sen. Mutta todella hienoa, että sen kaveri kerto, oikeasti. Arvostan. Noh, se sano myös sen, että A on sille todella hyvä kaveri mutta ainut asia mikä siinä vituttaa on toi, miten se tekee mulle. Uskon. Enkä syytä ketään, että miks kukaan ei estä yms. Jokainen tekee päätöksensä itse. Mutta joo, mikään tästä ei ollu yllätys, mutta hienoa oli kuitenkin kuulla totuus.

Nyt just mä itken. En itke tälle tyypille, en todellakaan. Vaan itken sille, että miks en vaan uskonu omia epäilyjä ja laittanu pistettä tälle hommalle heti ku tajusin. Mut ei. Ihminen tahtoo vaan uskoo siihen mitä ite haluaa olevan totta. Näinhän se on.

Cascada - Another you
You're not the only one so hear me when I say
The thoughts of you they just fade away

Mutta mites tästä eteenpäin... Sanoin tälle Aan kaverille, ettei puhu tästä keskustelusta sen kummemin tälle, jottei se tavallaan tiedä, että mä tiedän kaiken. Ja miks näin. Siks, että mikäli se tietäis, että tiedän kaiken tän, se ei ihmettelis yhtään, miks en oo siihen yhteydessä. Mutta jos se ei tiedä, että minä tiedän, niin se ihmettelee, miks en normaaliin tapaan ota siihen yhteyttä.

Poistin sen numeron äsken. Ei iso askel, mutta ainakin hyppäys seuraavaan. Ja mitäs mä nyt ajattelen... Sitä, että mä en TODELLAKAAN ole vieläkään tässä se, joka menettää. Ihan totta. Tää ei ole itserakkautta, vaan ihan todellisuudentajua siitä, että mä oon paljon enemmän, kun ne muijat yhteensä (ainakin ne, kenen kanssa sen näin). Sillä, mulla on ihmisenä semmonen vahvuus ja luonteenpiirre, joka saa ihmiset hymyilemään ihan vilpittömästi... Haluan olla ihmisenä hieno ihminen kaikille ihmille joita arvostan, ja uskon myös, että se huokuu musta. Ja tää jätkä kyllä tietää tän luonteenpiirteen, sillä just tätä se on mussa kehunu. Että kerrankin on nainen, joka saa nauramaan pojatkin tuosta vaan... Mutta joo, eihän se auta, mutta pitäis olla ainakin yks asia enemmän, joka kallistaa kuppia toiseen suuntaan.

Mutta niin, tätä tää on. Lupaan kertoo heti, jos tai siis KUN, herra A ilmottelee itestään. Mä en todellakaan sille ilmottele, enkä ainakaan nyt, kun ei numeroakaan ole. Ja findiinhan en rahojani tämän herran takia pistä. Euro on jo liikaa tähän mieheen. Prkl. Muistakaa, tämmöset tyypit ei oo todellakaan edes euron arvosia, puhumattakaan tunteista. Ei hukata näille aikaa, edes ajatuksista. Asiat tulee sit eteen kun on tarvis. Nyt, elämä jatkuu ja mä hymyilen, kilpaa :)

Kiitos ystävät rakkaat.

Btw. Herra E pyyti mua pari päivää sitten leffaan. Okei, ihan pienessä sievässä, mutta silti. Pyyti. Katotaan. Menen kyllä, jos vaan päivä sopii :)

Stella - Piste
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.