maanantai 7. joulukuuta 2009

Vuosi mennyt, eteenpäin ja taaksepäin on aika vienyt

Huhhei!

Vuos sitten sitten sitä oltiin niin tietämättömiä, mitä tulevaisuus voiskaan tuoda tullessaan... Ja kun miettii, että vaan yks vuos. Ei, kyllä se on vuos iha tarpeeks kaikkeen...

Herra A jäi kyllä hienosti unholaan, se nyt oliki semmonen tapaus, että parempi näin, todellakin. Mutta herra E on kyllä vieläkin ollut kuvioissa, tavallaan, omalla tavallaan :D Mutta siitä lisää kyllä tässä vielä.

Mutta missä mä meen? Meenks mä jonkun kanssa tai aionko mä mennä? Sitäpä mietitään, mutta siis...

Noh vuosi sitten kävi sellainen, että kun koulu taas alko, niin alkohan se seurustelukin siellä sitten. Huhhei. Kouluun tuli semmonen tapaus, että oksat oli saman tien pois ja sydän lääpällään ja koko tyttö sekasin. Se jätkä, Herra M, aivan uskomaton tyyppi. Se miksi just se osu silmään, niin oli kyllä sen koko olemus. Sen hymy varsinkin, valloitti mut ihan täysin. Iloinen ja tosi söpö paketti, ei kai siinä ensisilmäyksellä voi muuta vaatia :)

Sen kanssa hengattiin koko syksy ja joulun tienoilla päätettiin sitten virallisesti seurustella. Ja nyt näin jälkikäteen ajateltuna, se oli yks mun elämäni parhaimmista hetkistä ja päätöksistä. Vaikka myönnän, että kyllä mä siinä emmin, paljonkin. Mutta suurimmalta osilta sen takia, kun mulla oli tuo Herra E juttu kesken. Ja tosiaan senkin suhteen kävi paljon asioita, jotka käänti kyllä kaiken päälaelleen. Mutta mä tein sillon päätöksen, että tätä mä haluan. Ja sitä mä halusin, vielä näihin päiviin saakka. Mutta se ei riitä, jos toinen ei sitä halua tai jos et sä näytä sitä tarpeeks. Ja mulla kävi nää molemmat. Se vaan taas meni liian rutiiniksi, koko seurustelu. Mutta mä en tajunnu, tai tavallaan tajusin, mutta emmä tienny mitenkään, että toinen näki sen niin, että suhde ei vaan oo enää niin antoisaa. Se ois varmaan pitäny laskee vaan yks plus yks, vaikka oikeasti, se on niin mahdotonta nähdä toisen pään sisälle, jos toinen ei pukahda asiasta mitään :/ Näinpä siis erottii tossa parisen kuukautta sitten. Ekaks täys hajoaminen, sitten kaikki ok, sitten taas apua ja sitten taas, että jahas, mitä mä edes haluan.

Mutta tämmöstä täällä, tällai nopeasti. Katsotaan taas :)

Annika Eklund - Sunnuntaiaamu <---- sitä mä vaan toivoisin mulle ja Herra M:lle... Haluaisin palata aikaan, kun kaikki oli hyvin ja asioihin olisi voinut vaikuttaa...