Uusia ihmisiä ja jännitystä elämään

En tahdo vielä myöntää, että tsadaa, taidetaan sitä taas olla vähän ihastuttu. Tällä kertaa tuohon reissulla tapaamaani poikaan... Tänään sen kanssa oltiin yhteyksissä ja haa! Se onpi tulossa juhannusta viettämään mun kanssa samaan paikkaan. Arvaa vaan käykö! No käy. Huh. En haluais syttyä liikaa ja sit pian pettyä, mikäli tästä ei mitään sen kummempaa tuukkaan tai et sitä ei kiinnostais yms. Mutta silti, pientä ihastusta ja jännitystä tuntus olevan ilmassa. Itekin aina sanon, että pieni ihastus pitää mielen virkeenä, niin tää on ehkä just "vaan" sitä :) Tai, katotaan sitten juhannuksen jälkeen, et miten men :) Kohtuu innolla ootan sitä, todellakin!

Aikakone - Vuoristorata
Aaa, sekoaa mun pää,
kun kesä tekee ihmeitään.
Se meidät aina yllättää.
Aaa, viivy pidempään,
en sua päästä menemään.
Tää ilta pitää sylissään
(ja kesä tää)

Toivon, että juhannuksesta tulee huippureissu ja että piän hauskaa ja pienessä mielessäni pienesti mietin, että toivottavasti juhannusta mun kanssa viettää juuri tämä poika. Voi hyvinkin olla mahdollista, että se vaan tulee sinne, ja samaan majotukseen kun minä, muttei sitten mitään muuta haluakaan. Mutta sen näkee sitten, turhahan sitä vielä on miettiä :) Elämä tuo tullessaan sen, mitä haluaa.

Pidetään kivaa ja nautitaan, aivan kaikesta :)

En pyydä ihmeitä, enkä kohta mitään muutakaan

Protoni - Sinä saat
Haluan muistuttaa sua siitä mitä ois voinut olla

Joo. Ihan veetuillekseni haluisin tatskata ottaan että "hei sori, game is over". Tajuiskohan tää sälli sillon, että ei tää aina voi jatkua, näin. Mä oikeesti pidin siitä, tykkäsin isosti. Nyt taas ollaan pidetty hiljaiseloa, mutta vihjailen kaikilla mahdollisilla keinoilla, että ootsä nyt ihan varma ettet sittenkään haluu mitää enempää. Välillä aina itekin epäilee että joo, kyllä se haluaa, mutta ei vaan uskalla. Mutta toisaalta ja ehkä eniten sitä ajattelee, että kyllä se sen verran iso poika on jo, että eiköhän se ite tiiä mitä se haluu. Niihän se sano mulle sillon kerran. Mutta mä tyhmänä en usko. Tai niinhän se pitääkin olla. Jos ei haluu uskoo, niin sillo ei usko. Piste.

Protoni - Mene vain

Ei ole mitään, syytä enään jäädä.
jos sä lähdet tänään,en oo täällä enään.
kerron sulle nyt vaan,jostain luopua saan,
kaikkee ei voi saada,ei edes puoliakaan

Niin että näin se on. Ainakin toistaseksi. Turhaa jauhantaa, en jatka enää. Vaan kerrotaan jotain uutta ja jännää, tai ainakin mukavaa. Oltiin kaverin kans pitemmällä viihde-reissulla ja siellä tuli nähtyä yks mukava tyyppi. Myönnän myönnän, se oli ainakin puoliks juuri tämän ed.mainitun kaksoisolento, mutta luonne ei onneks iha ollu sitä. Se oli hieman erikoinen tapaus. Millä lailla... Noh, sillä ettei siitä ottanu oikeen selvää. No toisaalta, siinä ei oo mitään erikoista, jos vertaa näihin viime aikoina lähettyvillä pyöriviin tyyppeihin. Mutta joo. Sen kanssa oli ihan huippuhauskaa. Ei mitään panotouhuja (tavallaan) vaan hauskanpitoo. Välillä mietin, että veetuileeko se vaan, mutta eih. Loppureissusta se sitten sanokin, että "tää on kyllä ihan huippu tyyppi". Ja tuo lämmitti. Thänks mään. Ei romanttista, mutta mitä mä romantiikalla. En mitään, hauskanpito on hauskanpitoo, thats it :)

Hausmylly - Sä oot jees
Hei, hei - mä sut näin
Ja sä oot ihan jees.

Tjuu, ohan näitä :) Mutta kuhan muistaa, että elämäähän tää vain on.

Protoni - Mene vain
Sä aina lähdet pois et jälkiä jätä,sanot vaan mun täytyy hengittää,
En mä pyydä sulta ihmeitä, taivaan kuuta enkä tähtiä.

Tää niiin osu ja uppos. Tätähän mä just tarkotin sille, mä en kaipaa kuuta enkä tähtiä, vaan sen lähellä oloo, edes joskus, satuttamatta. Mutta, sehän on mahdoton yhtälö. Kuten tiedetään...

Oisin voinut myöhemmin olla se oikea.

Anna Eriksson-Mitä jää
Mä olisin niin mielelläin ollut se oikea

Nyt myönnän, että mä olisin valmis olemaan tän tyypin oikea, mutta vähän myöhemmin kun nyt. Koska tää alku on ollut niin sekavaa ja erilaista kuin koskaan aikaisemmin, niin tää ei mee miltään osin vanhoja "kaavoja" pitkin. Nyt kun annettas ajan vaan mennä ja näyttää, niin toivoisin, että se viimeinen pysähdys olis sit silloin, kun me molemmat tajuttais, että tätähän me ollaan tahdottukin.

Mutta nyt me vaan tyydytään miettimään, että miksi me ollaan tässä missä me nyt ollaan...

Anna Eriksson-Paratiisin tie
Kuinka tänne oikein jouduttiin
Samaa kehää kiertämään
täytyy olla reitti toinenkin
jos suostuisit vain etsimään

Jos mä vaan pystyisin uskoo, että luopuminen ja asian "sikseenjättäminen" olis oikea ratkaisu, niin ehkä mä pystyisin tän myös hyväksyy. Mutta nyt en, kun oon ihan toista mieltä. Oon sitä mieltä että katotaan ja mennää, mutta toinen puoli, haluaa vielä enemmän (juu, myönnän myönnän).

Anna Eriksson-Paratiisin tie
Jos totuus tää on totta ainoastaan
ei muuta maailmaan kai mahtuisikaan
mä tiedän että voisin sulle todistaa
ei yksi ainoa tie, paratiisiin vie

Mitä me ollaan, mitä me halutaan

Anna Eriksson - Kaikista kasvoista
Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua sinua hain
Tyhjistä vuosista, tuulista, paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista, etsin sinua sinua vain

Taas eilen, näin tän miehen. Ihan ohimennen, baarissa. Ei siinä mitään, ihan muutamat sanat vaihdettiin ja näin. Mutta sitten tänään kuulin, että jonkun tyttösen kanssa se oli hengaillu toisessa baarissa. Joo, mä tiedän, se voi olla kuka vaan missä vaan. Voi olla kaveri, mutta voi olla jotain enemmän. Eihän meillä sen enempää oo, on vaan minä ja se, ei meitä. Mut silti se tuntuu jotenkin pahalta, tai sellaselta, et miks. Mutta toisaalta, oonhan mäki toisia katellu ja toisten kanssa tavallaan ollu. Tässä pitäis muistaa just se, että niin, niinhän mäki. Monesti juttelen baarissa poikien kanssa, varsinkin kaveripoikien ja sehän voi näyttää todella epäilyttävältä, vaikka ne on aitoja kavereita, ollu ties kuinka kauan. Ja musta tuntuu, että tää tyyppi on mustasukkasta sorttia, on sen antanu ainakin ymmärtää. Mutta fakta on se, ettei kumpikaan uskalla/halua tehdä isompaa askelta. Ja se, että jokainen varmasti tajuaa, että seuraava askel tästä ois jotain vakavempaa, seurustelu. Toisaalta, koko ajan oon sanonu, että ihan hyvä näinkin, mutta tässä sen näkee, ettei oo. Kun mä mietin tätä tyyppiä vähän väliä ja sit kun kuulee näitä et se oli siellä ja sitäjatätä, niin alkaa vaa v'tuttaa.

Tää pätkä Anna Erikssonin biisistä kertoo ehkä vähän tähän tilanteeseen liittyen. Varsinkin tuo, että vie täältä pois, pyysit silmin vakavin. Eka se haluaa jättää meidän jutun tähän, ja seuraavaks taas ollaan, kun mitään ei ois tapahtunukaan.

Anna Eriksson - Lintu
"Vie täältä pois", pyysit silmin vakavin
Nyt tahdotkin jo takaisin
Teet mitä vaan, tyydyn kuvittelemaan
Jos hajotat, niin kokoat
Pala palalta, sana sanalta
Riisut multa toivoni haalistuneen
Siivet auenneet, langat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen

Perhanan noidankehä. Tästä ei pääse pois, ellei uskalla astua reilusti sivuun tai keskelle kehää... Katotaan.

Pikkuhiljaa rupee tajuamaan...

Juu... Pikkuhiljaa sitä alkaa tajuamaan missä sitä mennään... Nyt mä vaan luulen ja toisaalta myös uskon, että tää mies ei vaan osaa kertoa tunteitaan, koska välttämättä se ei itekään ymmärrä niitä täysin... Kun sillä ei kerran koskaan ole ollut mitään sen vakavempaa, niin mistä sitä vois yhtäkkiä tietää, onko oikeesti ihastunut vai mitä se on. Tällä hetkellä mä vaan uskon ja ehkä tietyllä tavalla toivon, että se on oikeesti kiinnostunut musta, muttei vaan osaa sanoo sitä, eikä tiedä miten sen sanois. Toisaalta, kyllähän se sen jo sano, kun sillon viimeks mainitsi, että kyllä se musta tykkää.

Jippu - Liikaa
Liian kauniita katseita
Liian helliä huulia
Ketä oikeasti rakastat
Kenen syliin sä nukahdat

Ja oli se viime kerralla jotenkin erilaista, taas. Tuntu, että se päästi mut paljon lähemmäks ja oli lämpimämpi kuin koskaan aikaisemmin... Ehkä ensimmäistä kertaa sen kanssa,mun olo oli ns. "turvallinen" tai sellanen, etten tahtois lähtee siitä koskaan pois. Joskus on nimittäin saattanu tuntua vähän ns. "kylmältä" ja jotenkin etäiseltä, ihan niinkun siihen ei pääsis oikein sisälle... Mutta nyt tuntu, että meillä oli mukavaa ja nautittiin toistemme seurasta. Toisaalta, voihan se olla vaan mun fiilis, sillä mulla sitä kokemusta on kuitenkin toisaalta enemmän. Mä tiiän miltä tuntuu välittää jostain, ja pitää jostain kiinni niin tiukasti, ettei haluis päästää siitä koskaan irti. Toisaalta mä ymmärtäisin, jos tältä ei tuntunu siltä, sillä eihän sillä näitä tunteita voi olla, jos se ei tiedä niitten olemassaolosta. Toisaalta, kyllähän ne tunteet syntyy, mutta syntykö ne nyt... Sitähän mä en tiedä kysymättä, mutta toisaalta, ei se välttämättä itekään osais siihen vastata, edes itelleen...

Jippu - Kanna minut
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle

Mä myönnän, tästä miehestä mä tykkään, paljon. Se, millä tavalla mä sen sille kertoisin ja kuinka vakavasti, on arvoitus, jota mä yritän tässä selvittää koko ajan itelleni. En halua missään nimessä säikyttää sitä pois mun luota, ja oon varma, että se tapahtus mikäli mä avautuisin mun tunteista liikaa. Kerranhan se on jo yrittänyt poistua mun elämästä, mutta sillon mä en mielestäni mitenkään edesauttanut sitä... Toisaalta, voihan siihen riittää ykskin sana...

Kaija Koo - Joku toinen saa sua odottaa
Ei se mitään meni vuodet nää
en susta oikein saanut selvää
et tainnut saada sä selvää itsekään
miksi sä meet ja minä odottamaan jään

Antaa olla, vai antaako sittenkään?

Ääh plääh. Tuli oltua viihteellä ja olokin on semmonen, että muistaa olleensa... No ei se niin justiinsa, mutta tulipahan eilen taas ihmetyksen aihetta... Yleensä viihteellä ollessani mietin missä tää yks herra on, mihin se menee ja yritän ettiä sitä ihmisjoukosta. Nyt eilen kuitenkin mulla ei käynyt koko mies mielessäkään, missään vaiheessa. Kunnes just kun olen lähtemässä muille teille, niin herra soittaa ja pyytää luokseen. Sit olikin mulla todella sekavat fiilikset. Toisaalta, joo, tottakai haluan tulla, mutta sitten toisaalta, ei, en mä kyllä nyt tuu, meen muualle... Siinä sit hetken mietin ja päätin, että sinne meen mutta pakko sanoo jotain, että tää ei voi näin jatkua... Se itse kerran ilmotti, että hei parempi jättää tää homma tähän, ettei meistä oo sen suurempaa, ja et moikataan ku nähään. No mähän olin et ok, jos näin niin selvä, ja näytin ettei tuntunut miltään... Mutta todellisuudessa se sattu, todella paljon. Mistä se yhtäkkiä vetäs, ettei tästä mitää tuu eikä tässä oo mitään järkee... Nojoo, sen kerran jälkeen pidettiin hiljaiseloa ainakin muutama viikko, kunnes sitten taas löysin itseni sen luota. Mietin aamulla kyllä, oliko se niin järkevää, mutta ajattelin, että jos kaikki sujuu eikä kukaan satuta ketään, niin homma ok... No muutamia kertoja oon siellä nyt yötä taas ollut ja eilen päätin avautua tästä tilanteesta. Sanoin, ettei tää ihan oikeesti käy näin, että olin just lähössä muualla, kun sä soitat ja haluat mut sinne. Mutta se, mikä oli parasta tässä keskustelussa, oli se, kun tyyppi päätti sanoo, että "kyllä mä susta tykkään". Se lämmitti, mutta ei se silti vastausta antanut tähän tilanteeseen. Ton lauseen jälkeen kuitenkin päätin, että kun en mäkään tiedä, mikä tässä on paras ratkasu, niin anti olla taas tältä kertaa.

Mä valvoin vielä sen jälkeen,kun tää oli nukahtanu. Sit mä katoin sitä ja mietin ja kysyin iteltäni, tänkö mä haluan, ja pääkysymys, tätäkö mä haluan... Enhän mä osannut vastata, edes itselleni. Se tarkottaa, että tunteet on sekasin, mutta kun mä en tosiaan enää tiedä, mitä tässä on järkevää tehdä. Toisaalta, mulle on ihan ok, et kun nähdään niin olla läheisis tunnelmis... Mutta kuten yleensä, näissä käy lopuks aina huonosti. Toinen tekee jonkun toisen kanssa jotain, toinen näkee ja murtuu, vaikkei mitään velvotteita kummallakaan toisia kohtaan olekaan. Mutta ehkä nää on yhdenlaisia riskinottoja... Jos ite hyväksyy, että tämmönen "peli" on ok, missä nähään välillä ja mennään muuallakin, niin miksei sitten jatkais sitä... Mutta mä vaan pelkään, että mä haluaisin tai tulisin haluamaan enemmän, ihan todellisen suhteen. Mutta sen mä vaan taidan tietää, että tässä tapauksessa tykkääminen ei riitä suhteeseen. Sen se on tehny selväks. On kertonu, ettei pysty/osaa/mitävaan, seurustelemaan. Ja kyl mä ymmärrän sen, mutta se tekee tästä tilanteesta vaan entistä vaikeemman. Miks tässä pitää sit roikkua, jos tietää ettei tästä tuu mitään sen enempää... Toisaalta, jos tykkää mennä ja tulla näin, niin kyllähän tätä voi jatkaa, niin kauan kunnes toiselle tulee jotain pysyvämmän näköstä eteen.

Tulipahan selitystä... Nojoo, mutta siinä ehkä kaikki oleellinen koskien tän hetken tilannetta tuon ihmisen kanssa... Emmä tiiä, mä oon luottanu vaan, että kaikki menee omalla painollaan ja että aika kyllä näyttää, mikä on tarkoitus...

Mutta emmä ton takia aio kulkee laput silmillä ja sekin tuli huomattua eilen... Kyllä mä aion olla avoin uusille mahdollisuuksille ja kahtelen mielelläni muitakin... Mä en oo sidottu mihinkään, kuten ei tämä toinenkaan osapuoli. Siltä osin tää on mun mielestä ihan ok.

Stella - En tunne sinua enää
Vaikka sanot mulle, että mut tahdot
Sanot mulle, että sä uskot
Sanot mulle, että tää kaikki vielä muuttuu
Ei se muutu

Muuten musta tuntuu, että elämä hymyilee, kun jaksaa vaan itsekin hymyillä :) Ei mitään suurempia ongelmia näy, ihanat kaverit ympärillä ja uusia haasteita tulee eteen joka päivä. Pitääpähän ihmisen hereillä :)

Tyhjä on pää, mutta johtuu varmaan eilisestä. Niin viihteellä olosta, kun muustakin. Mutta ei se mitään, saa pää välillä tyhjä ollakin. Ehkei tällä kertaa muuta, tuo yks asia on se ajankohtaisin, ja kaikista päällimäisenä oleva asia mielessä... Mutta katotaan, en huolestu :)